keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Piikkilankaa kehiin

Mielevi minun tekevi palvattua karitsaa. Ei auta muu kuin lähteä hakemaan toissapäivänä teurastettu karitsa ja kiikuttaa se paikalliselle palvaamolle. Kun ei ole mokkulaa, niin tulin testaamaan kirkonkylän kirjaston nettiyhteyttä. No kirjasto aukeaa vasta iltapäivällä, mikä nyt neuvoksi? Siis kunnantalolle, sieltä löytyikin muutama yleisölle tarkoitettu pääte, mut ei langatonta yhteyttä. Olen vähän pihalla tämän laitteen kanssa, joten päätän suosiolla olla laittamatta yhtäkään kuvaa postaukseeni.
Reissu on alkanut aika hurjasti: tulimme illan hyssyssä Viinasiltaan ja keskiyöllä havahduimme, et ulkona liikkuu joku. Vahtikoiramme Helmi oli heti ajantasalla ja alkoi semmoisen haukunnan et oksat pois. Isäntä ennätti näkemään pihan poikki juoksevan hahmon, se hyppäsi riukuaidan yli kylätielle ja samassa metsätieltä ilmesty vaalea pakettiauto, jonka kyytiin voro hyppäsi. Oispa hokannu heti yöllä soittaa poliisille. Soitin vasta aamusta ja sieltä kerrottiin jo ilmoitetun paristakin varkaudesta lähistöltä. Yöllinen poliisipartio olis kenties voinut moiset teot estää.
Nää mökkivarkaudet on tosi harmillisia juttuja. Useinkaan saaliin arvo ei ole rikottuja lukkoja, ovia tai ikkunoita arvokkaampaa, mut aikamoinen työ niiden korjaamisessa ja vakuutuksestakaan ei yleensä saa mitään. Toisekseen itse tavaroiden rahallinen arvo on useinkin pieni, mutta niiden tunne arvo omistajalleen sitäkin suurempi. Liittyhän niihin niin paljon muistoja, oman suvun rakasta historiaa, mistä haluaisi säilyvän jotain myös lapsille ja lapsen lapsille.
Päätimme et ensi kerralla voroilta menee ainakin pöksyt rikki, heidän kiivetessään riukuaidan yli luvattomille asioille. Siis piikkilankaa kehiin.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Värikollaasi#098


Täysikuu valaisi öisen maiseman viime yönä. Kuu kuvattuna makuuhuoneemme kattoikkunan läpi. Olen hiukan kuuhullu, joten halusin tehdä tästä viikon värikollaasin. Hyvällä mielikuvituksella kuun ympäriltä voi löytää myös siniharmaita sävyjä.

Omin käsin tehtyä viikon varrelta

Oman pikkupuotini avajaiset ja monen moiset joulumyyjäiset lähestyy vinhaa vauhtia, joten aamuhetket ovat kuluneet rattoisasti käsityökorien virkkuuksissa männä viikolla. Sainpa aikaiseksi yhden ison villalankamatonkin, kauniin heleän vihreän. Taisin kaivata niin kovasti kevättä sinä aamuna kun lunta tuprusi taivaan täydeltä, että mieliteki tarttua keväisen vihreään lankaan. Kyllä kannatti, sillä lopputulos on todella kaunis. Itse laittaisin maton makuuhuoneen lattialle, niin pehmeä ja rauhoittavan värinen se on. Niin, tai voisihan sen laittaa vaik ikkunaankin. Olen jossain lehdessä nähnyt kuvan verhon virkaa tekevästä pyöreästä virkatusta matosta, ja se oli mielestäni aikaskin kivan näköinen siinä akkunassa.. Auringonvalo siilautui kauniisti matonkuvioista huoneeseen.

Kaksi Wendy frills langasta kudottua kaulahuiviakin näki päivänvalon. Langat ovat houkuttelevan värisiä ja todella hauskoja kutoa, en saa pidettyä näppejäni irti niistä. Jos kiinnostuit enempi kätteni töistä, löydät niistä lyhyet jutut sivuilta Puikoilla väsättyä, Virkattuja koreja ja  Virkkuukoukulla tehtyä.

Valokuvatorstai Karkki vai kepponen

Valokuvatorstain haasteena oli Karkki vai kepponen?


Mustaavalkoista # 135

Mustavalkomaanantaihaaste #135 Syysloma 

Lomamaisemiini sunnuntaikävelyllä osui ensilumi ja musta kynnöspelto. Lokit taisivat olla kuitenkin harmaalokkeja, onko "mustalokkeja" olemassakaan edes? Tai onhan niitä, yksi pari asusteli viime kesänä autiotalon vintinikkunalle rakentamassaan pikku pesässä;))

lauantai 27. lokakuuta 2012

Talasrannan muistoja

Aamu valkenee aurinkoisena, pakkasta - 14 C. Ulkona on niin kaunista, että mieleni tekisi heti lähteä Helmin kanssa jokiahteille lenkille. Pitää kuitenkin odottaa hetki, josko pakkanen laskisi hiukan, niin ei Helmin tassut jäätyisi. Ja olisi omatkin varpaat varmaan koetuksella ilman lämpimiä talvikenkiä, ne ovat vielä hankinnassa. Helmillekkin isäntä pyysi minua huovutamaan tassusuojukset. Toivottavasti ne syntyvät jo viikonloppuna, jottei vanha lausahdus "suutarin lapsilla..." kävisi toteen. 

Aamun hiljaisen hetken käytin värjäyssivujen tekemiseen. Tänäin sain valmiiksi osion Lepät sivulle "Puiden lehdet, kuoret ja kävyt värjärin padassa". Värjäsin elokuussa juhannuskesällä keräämilläni lepänoksilla ja -lehdillä. Katsellessani kesäisiä kuvia mieleni täytti kauniit kesäiset muistot ja piipahdinpa taasen lapsuudessanikin. Kuvassa vanhempani, isoisäni sekä sisaruksiani lähtemässä souturetkelle talasrannasta. Kuva on otettu 60-luvun alussa. Kuvassa on sama vene, joka on vieläkin käytössämme. Isäntä tervasi sen kesällä, kun sai ostettua hyvää venetervaa. Vene on iso, mutta todella hyvä ja kevyt soutaa. Näin naisihmisen näkökulmasta siinä on vain yksi vika, se on liian raskas minulle yksin vetää takaisin talaaseen. Vintturi se olla pitäisi, jos aikoisin veneen talaaseen saada yksikseni.



perjantai 26. lokakuuta 2012

Suojelusenkeli matkalaisten turvana



Aamun valjetessa vasta tajusin miten paljon yönaikana olikaan satanut lunta. Tyttäreni lähti töihin jo kukonlaulun aikaa ja valitettavasti autossa alla vielä kesärenkaat. Voi meitä, miten ensilumi pääseekään yllättämään aina. Lähetän suojelusenkelini kulkijoiden turvaksi.

torstai 25. lokakuuta 2012

Takakaskussa tukku ideoita



Mahtava syyspäivä, tänäin ei haitannut vaik D-vitamiinipurnukassani onkin luvattoman vähän vitamiinia, aurinko paistoi taivaan sinestä ja sain taatusti päivän annokseni ilman purkkilisääkin. Olin suunnitellut aamupäivän ohjelmaksi remonttihommia, mut suunnitelma muuttui taas kuten niin usein aiemminkin. Olin kesällä opettelemassa betoniaskartelua ystäväni innostamana ja mun tuotokseni jäivät lojumaan vieraaseen verstaaseen koko syksyksi yhteensattumien summana. Aamupäivällä sit vihdoinkin haimme kättenityöt kotiin.

Puhdistin laatoista suurimmat hiekat pois varovasti, koska haluaisin jättää osaan niistä muottina olleen lehden paikoilleen. Varsinkin tuohon oikealla yläkulmassa olevaan "vaahteranlehteen". Siinä käytin isoa tuoksuvatukanlehteä ja se on todella kauniisti ja piukasti kiinnittyneenä betoninpintaan. Nyt kaipaisinkin lukijaltani vinkkiä siitä, miten saisin kenties lehden säilymään. Kannattaisiko pintaa kevyesti lakata vai miten? Muina muotteina käytin koivuangervonlehtiä, vuorenkilvenlehteä sekä korallikannukan lehtivanoja.
Ja kuten kuvasta näkyy, myös Helmi halusi tuoda kuvattavaksi oman aarteesa, kiven minkä se löysi aamulenkillä. Meil on muuten noita Helmin aarteita takanreunus ja ikkunalaudat täynnänsä:))


Mul on takataskussa tukku ideoita siitä, mitä  jatkossa tekisin betonista. Ainakin tarvitsisin muutamia kynttilän jalkoja, kirjatukia sekä "päitä" pipo- ja korutelineiksi Värjärin Puotiini. Saas nähdä miten touhutytön käy, aamukampa harvenee uhkaavasti ja hommaa on mukavasti vielä jäljellä pikku puodissani ennen kuin se on valmis aukaisemaan ovensa. No huomenna aloitan niillä remppahommilla, toiveena saada asetettua isännän avustuksella kattoon parrut orsia varten. Ja mitä orsille laittaisin? Virkkaamiani mattoja ainakin, jos ei sit muuta ole valmiina.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Omin käsin

Sain aamulla villamaton valmiiksi ja ajattelin kuvata sitä ruusupensaan edessä, mutta yöllinen tuuli olikin riipinyt sen lähes alastomaksi:(( Hetken mietittyäni uutta kuvauspaikkaa, mieleeni tuli edellispäivän kaupukireissulla näkemäni mahtavat vaahterat jyrkässä rinteessä ison mäen suojissa. Siinäpä olisi oiva kuvauspaikka, houkuttelin henkilökohtaisen kuvausassistenttini eli tyttäreni mukaan. Paikka oli juuri sellainen kuin muistinkin, etelärinteellä mäen suojissa vaahterat olivat vielä täydessä loistossaan odottamassa meitä.


Samalla reissulla kuvasimme myös kutomaani huivia ja virkkaamiani kaulureita. 


 Jos työt kiinnostavat Sinua enempi, niin käyppä kurkkaamassa aikaansaannoksiani sivuilta,
Virkkuukoukulla tehtyä ja Puikoilla väsättyä. 





maanantai 22. lokakuuta 2012

Värikollaasi (97)

Inspiroiduin Uunan avaruusterveisistä ja taivaan pyöristä niin, että päätin itsekkin irroittautua maanvetovoimasta avaruuskoirani kera. Matka oli kerassaan sanoinkuvaamaton.



sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kauhavan Kangas-Aitan lähetys kotiutui


Vielä ilta myöhällä sain hartaasti odottamani lankalähetyksen Kauhavalta. Langat ovat 100 % villalankaa ja todella herkullisen värisiä. Kuviini en saa taltioitua lankojen värejä ihan kohdalleen. "Tullikoira" Helmi suorittaa tehtäväänsä tunnollisesti käymällä läpi jok'ikisen säkin ja laatikon. Tuskin maltan odottaa aamuun, että pääsen purkamaan lastia ja aloittamaan uuden villamaton virkkaamisen näistä ihanista langoista. Taidanpa aloittaa violetilla:))

lauantai 20. lokakuuta 2012

Lapsuuteni muistoja


Rauhallinen aamuhetki on parasta aikaa väsätä blogitekstejä. Tänään vuorossa oli kuusen käpyjen käyttö villalankojen värjäämisessä. Teksti liittyy sivustoon Puiden lehdet, kuoret ja kävyt värjärin padassa. Aihe sai ajatukseni lentämään lapsuuteni ruusunpunaisiin muistoihin. Kuvassa istun kaksi vuotiaana Nöpö kissa sylissäni oravahäkin edustalla. Valitettavasti Tikusta ja Takusta ei löydy kuvaa albumistani. 

Olin isän oma tyttö. Aina kun isäni lähti jonnekkin juoksin perässä huutaen "Ota Oma mukaan". Luulin nimeni olevan Oma, kun isäni aina kutsui minua isän omaksi tytöksi. Albumistani ei löydy yhtään kuvaa, missä olisin äitini kainalossa saatika sylissä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että äitini ei olisi minua rakastanut tai että itse en olisi äidistäni välittänyt. Päinvastoin, äitini oli minulle erittäin läheinen ja tärkeä, vieläkin usein häntä kaipaan ja kerron myös lapsilleni heidän mummostaan. Tyttäremme ei ollut edes syntynyt hänen kuollessaan ja keskimmäinen lapsemmekin oli vasta 3 viikon ikäinen. Äitini oli ahkera työihminen. Koskaan en nähnyt hänen istuvan jouten. Jos mitään muuta ei ollut, niin sitten ainakin kudin kädessä. Karjahuushollin, oman perheen ja vuodepotilaana olevan anoppinsa hoidon ohella, hän ehti kutomaan mattoja kahvipaketista kirkonkylän rouville, parsimaan ja paikkaamaan, kutomaan sukat, lapaset ja villapuserot väelleen, lihtaamaan pellavat ja kutomaan niistä kauniita pöytäliinoja ja lakanoita. Tunnistan itseni hänessä. Äitini on opettanut minulle uskomattoman paljon, mutta paljon enemmänkin hän olisi kyennyt opettamaan, jos vain olisi saanut olla luonamme edes hitusen kauemmin. 


perjantai 19. lokakuuta 2012

Loma mustaavalkoista vai värikylläistä?

Mietin osallistumista Mustavalkomaanantain valokuvahaasteeseen "syysloma", mut työstäessäni aihetta huomasin,  miten värikylläinen viikkoni on ollut kaikin tavoin. Ei siitä mitenkään saa mustavalkoista, joten askaroin  haasteen kimpussa myöhemmin kenties, onhan aikaa reilusti jäljellä vielä. 

Viikko on ollut täynnä kaikkea mukavaa ja mikä tärkeintä väri- ja tunnekylläistä niin iloissa kuin suruissakin. Alkuviikon sateiset päivät kuluivat mukavasti virkkuuksien ja pikku puotini kunnostustöiden parissa. Tyttäreni ja avominiäni maalasivat puodin ikkunaseinän kauniin roosaksi. Illalla oli mukavaa pelata vielä monopolia porukalla. 

Kasvihuoneesta sain ruokapöytään vielä hiukan tomaatteja ja viinirypäleitä. Syysasterit sulostuttavat käyntiäni kasvihuoneella. Niitä on aivan pakko kerätä maljakkoonkin keittiönikkunalaudalle.

Viikolla oli ihana laittaa pitkästä aikaa ruokaa perheelle, saivat  kasviskeittoa, johon sujahti mieheni edellispäivänä laittaman ruuan tähteeksi jääneet kalkkunanpalat. Helmin kanssa aamulenkiltä kotiintuomisina oli pieni korillinen suppilovahveroita ja löytyipä vielä kaksi aivan tuoretta kanttarelliakin koriin väriä tuomaan.

Keritsemäni karitsan villat on pesty ja kuivattu. Villakoppa odottaa aina sopivan lämpimänä muurinpäällä karstaajaa. Kaiken muun lomassa on rentouttavaa välillä istahtaa lämpimän muurin kupeeseen karstaamaan muutama hahtuva. Helmi on mukana puuhastelemassa, se nauttii villojen tuoksusta ja kuuntelee mielellään rupatteluani  pää kallellaan.

Viikon kruunasi iltapäiväinen ystäväni vierailu, tuomisina oli maukas omenapiirakka, jonka nautimme jälkiruuaksi jäätelön kera ensin syötyämme tyttäreni  paistamaa pitzaa. Saan olla onnellinen viikostani, se oli todella värikylläinen, siis mustaa ja valkoistae saa odottaa vielä osallistujaa.




torstai 18. lokakuuta 2012

tiistai 16. lokakuuta 2012

"Peace in the garage"- graffitti antaa voimaa harmaaseen syysaamuuni



Astuessani aamulla ulos näky on lohduttoman harmaa, kauniit syysruskan koristamat lehdet ovat jo varisseet villiviinistä ja piha vaahterasta, sataa, sataa lotisee...vaikka auto seisoo pihassa, minun on ihan pakko avata autotallinovi ja ihastella hetki paikallisen graffititaiteilijan tekemää Peace in the garage-graffitia. Tilasimme häneltä graffitin pari vuotta sitten autotallimme takaseinään. Tällä hetkellä auto saa seistä vielä pihamaalla, koska tallin täyttää tuunausta odottavat kamat.

Syksyn harmaina päivinä graffiti antaa voimaa ja tuo mieleen kesän ja syksyn vahvan värimaailman. Mielikuvituksessani voin istahtaa hetkeksi kasvihuoneeni lepolassiin ja nauttia auringon suomasta valosta tai kierää kukkapenkkieni väriloistoa ihastelemassa. Näin on mukavampaa aloittaa päivän askareet, istahtaa autonrattiin ja vääntää pyyhkijät päälle.

Näin kunnallisvaalien alla myös ehdokkailta kysellään heidän kantojaan graffiteihin. Vuosia on Suomessakin käyty keskustelua graffiteistä; törkyä vs taidetta. Monelle nuorelle äänestäjälle ehdokkaan näkemys voi olla keskeinen äänestyspäätökseen vaikuttava tekijä. Näin voi olla myös jo meille vähän varttuneemmille äänestäjillekkin.

On hienoa huomata, miten nuoret puolustavat aliarvostettua taiteenalaa. Oheisissa linkeissä vain pari ajankohtaista poimintaa.

Katutaidetta on ollut niin kauan kuin katujakin ja toivon mukaan tulee olemaankin. Graffiteilla voi ansaita rahaakin Brittiläistä mallia katutaiteesta



sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Sammaleiden kauneus kiehtoo

Usva peitti maiseman vielä aamulla lähtiessäni Helmi-koirani kanssa lenkille läheiseen satumetsäämme. Uunan sammalkuvat inspiroivat myös minua ottamaan kuvia sammaleista. Vuosia sitten, kun harrastin aktiivisesti valokuvausta, kuvasin paljonkin sammalia. Olisi varmaan hauskaa joskus kaivaa niitä vanhojakin kuvia tietokoneen uumenista ja dijoista.



Iltapäivälenkillä kävelimme joenrantaan uittamaan Helmiä. Kohdalle osui sammaldivaani, johon kulkijan on mukava hetkeksi asettautua lepäämään. Uimareissun jälkeen oli mukava yllätys, kun löysimme vielä muutaman viinirypäletertun kasvihuoneessamme kasvavasta viiniköynnöksestä. Rypäleet on Helmin suurta herkkua, kuten muutkin marjat.







perjantai 12. lokakuuta 2012

Kotityökyvytön

Blogi ja käsityöt saivat olla hetken syrjässä tänäin, olinhan luvannut jo toissapäivänä tehdä tyttäreni toivomaa ruusunmarjakiisseliä. Kannatti tehdä, niin hyvää siitä tuli. Nappasin avominiäni jääkaapinovesta tuon kaunokaisen kuvan tänäin, teksti kuvaa niin osuvasti tämän viikkoisia fiiliksiäni. Siippani niskoille on jäänyt kotityöt vallan, kun istun kaiken vapaa-aikani koneella tai olen virkkuukoukussa.

 Aamulla olin myös näkö- ja lukukyvytön. Jugurttiaamukahvi ei todellakaan maistunut. Ihmettelen vain, miksi maamme johtava meijärituotteidenvalmistaja on päätynyt valmistamaan näin samankaltaisia tölkkejä eri tuotteille.



Tänäin juhlistin Roosanauhan 10-vuotistaivalta pukeutumalla pinkkiin
Tämä on meidän kaikkien naisten yhteinen asia
http://www.cancer.fi/roosanauha/roosanauha/

Olen kiitollinen tästä päivästä ja kaikista teistä uusista ystävistäni, jotka haluatte jakaa arkeani kanssani.

Valokuvatorstai 259. haaste Onnenkantamoinen


                             Ensimmäistä kertaa osallistumassa Valokuvatorstain haasteeseen. Haasteesta mieleeni tuli heti tämä kuva, jonka otimme mieheni kännykkäkameralla. Olimme keväisenä iltana leikkaamassa kuusiaitaamme, kun tämä hengeäsalpaavan kaunis sateenkaari laski päänsä keskelle naapurimme pihaa. Nyt heillä on tiedossa aarteen sijainti :))

torstai 11. lokakuuta 2012

Ruusunmarjakiiselin teko vaihtui kaupunkireissuun

Näin ne suunnitelmat välillä vaihtuu. Kirjafriikki kun olen, en voinut vastustaa  Suomalaisen kirjakaupan alennusmyyntiä. Viimesyksynä hankin pari elämänkertaa ja nyt kotiinviemisiksi tuli kolme käsityökirjaa. On se kummaa, netti on täynänsä hyviä ideoita ja ohjeita, mutta mun sormet haluaa edelleenkin lehteillä oikeita kirjoja. Kirja on vaan niin mukava ottaa iltalukemiseksi sänkyyn ja kas kummaa, yön aikana on tullut hyviä ideoita seuraavan päivän tuunauksiin ja omiin malleihin:))

Rakastan Paavilaisen tapaan isoäidinneliöitä ja tuppaan sovittelemaan niitä mitä erilaisimpiin käsitöihini. Kirja on mielestäni hyvin toteutettu ja sitä voi todella suositella niin vasta-alkajille kuin jo kokeneemmillekin virkkauksen harrastajille.



Linnunpesän uudet asukkaat


Tein tänäin vielä yhden satsin aroniahyytelöä. Hyytelö on eksoottisen makuista ja sopii todella hyvin lusikkaleipien täytteeksi tai paahtoleivän päälle. Joka ei niin makeasta välitä, voi kokeilla aroniaa kanaviillokin  kyytipoikana. Isäni teki aikoinaan aina syksyisin meille hyytelöä talveksi, joten en ole pahemmin sitä itse koskaan joutunut tekemään. Marjoja poimiessani hoksasin aroniatertun vallanneen tyhjäksi jääneen linnunpesän. En kesällä huomannut lainkaan pesää eli en osaa sanoa, minkä linnun pesästä on kyse. Pihapiirissä lenteli kesällä ainakin punarinta pari, västäräkkejä ja talitiaisia.  
Isäntä pyysi tekemään vielä pihlajanmarjoistakin hyytelöä ja tytär ruusunmarjahilloa. Meillä on vielä ruusupensaissa paljon hyviä kiulukoita jäljellä, joten huomenna keitän jälkiruuaksi ruusunmarjakiisseliä, se vie kielen mennessään nam nam.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Ajatukset liinaharjan luona


Tänäin iski kova ikävä omaa liinaharja heppaani virkatessani pesusieniä. Oli ihan pakko mennä selailemaan valokuvia kesken kaiken. Nyt jo ihmettelet varmaan miksi. Selitys tulee siitä, että täytän pesusienet hevoseni jouhilla ja aina kun käsittelen jouhia iskee ikävä päälle. Viiteen vuoteen olen ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa erossa hepastani. En oikein vieläkään ole tottunut siihen, etten voikkaan aina halutessani mennä ratsastamaan tai muuten vain rapsuttelemaan polleani. No parin viikon päästä taas pääsen. Onneksi illat sujahtavat tosi vikkelään tätä bogiani työstäessäni.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kuvamateriaalin työstöä blogia varten

Lauantai-ilta on kulunut rattoisasti käydessäni läpi kesän kuvasatoa. Iltapäivällä esikoispoikani jelppi videomateriaalin työstämisessä ja siitä innostuin palauttamaan mieleeni vanhoja kuvankäsittelytaitojani. Aikamoista sähläämistä on ollut ja pelkään kohta koneen tilttaavan, kun olen ilmeisesti onnistunut kopioimaan noin tuhat kuvaa useampaan kertaan koneelleni. Tein erilaisia kokeiluja ja laitan asian nyt mietintämyssyyn ennen kuin jatkan bolgini rakentamista.


Lomareissulla värjättyjä lankoja


















 
Villanvärjäyksessä pääosaa näyttelee suomenlammas. Suomenlammas eli maatiaislammas on väriltään yleisimmin valkoinen, mutta myös mustia, ruskeita ja harmaita lampaita on olemassa. Rauhaniemen tilalta löytyy kaikkia em värisiä lampaita, niin uuhia, pässejä kuin keväisiä karitsojakin.
Itse värjäysprosessi alkaa luonnosta värjäyksessä käytettävien kasvien, sienien, naavojen ja/tai kääpien tunnistamisesta ja keräämisestä. Luonnosta värjäysmateriaalia kerättäessä on pidettävä mielessä jokamiehenoikeudet ja myös kunnioitettava niitä. Hyvä tapa on kysyä aina maanomistajan lupa, jos aikoo kerätä materiaalia toisen mailta. Anna-Karoliina Tetri käsittelee selkeästi  jokamiehenoikeuksia   kirjassaan "Luonnonvärjäys" (2010, Kustannusosakeyhtiö Moreeni, Vantaa). Värjäyksestä on muuten saatavissa useita  hyvätasoisia ja helppolukuisia kirjoja. Vuonna 2001 perustetun Värjärikilta ry:n päätarkoituksena on edistää luonnonvärien käyttöä ja tuntemusta. Killan nettisivut www.varjarikilta.fi 
Värjäri ansaitulla leppotauolla elokuussa 2 viikkoa kestäneen urakan jälkeen yli sadan vyyhdin roikkuessa orsilla kuivumassa entisessä myllyhuoneessa. Oma urakkansa on myös siinä, kun ryhdyn kirjoittamaan lyhyesti perustiedot kasveista, joita käytän ja liittää niihin kuvat värjäämistäni langoista. Kuvassa vyyhdeistä roikkuvissa lapuissa on tarkat tiedot millä, milloin ja miten lanka on värjätty. 

Viinasillassa minulla on loistavat tilat kuivata kasveja tallinylisillä ja värjätä entisen navetan kivimuurin suojissa. Katto ja laipio on purettu jo vuosikymmeniä sitten pois, mutta isoista harkoista muuratut seinät ovat yhä tukevasti pystyssä. Yhdessä ikkunassa on vielä lasitkin jotakuinkin ehjinä, joten aina kesäksi se saa pukeutua sydänpitisverhoon. 
Syksyn viimeiset kukkaset koristavat Winebridgen ikkunalautaa









perjantai 5. lokakuuta 2012

Viinasillassa


Pohjoisesta tulimme viikoksi Viinasiltaan. Sain matkalla pahan flunssan, joten värjääminen sai tällä kertaa jäädä. Onneksi kaikista suunnitelmista ei tarvinnut luopua. Kävin opettelemassa lampaan keritsemistä Rauhaniemen tilalla. Päivä oli antoisa ja kotiin tuomisiksi oli laatikollinen keväisen karitsan villaa. Oppimestarini kertoma vanha sanonta kuvaa hyvin tämän hetkisiä taitojani: "Kerihtee päättömän lampaan ja kutoo rakennetun kankaan". Karitsan kaulaosan keritsi tällä kertaa vielä talon emäntä itse. Ja mitä tuohon kankaankudontaan tulee, niin minulla on todella yhdessä mieheni kanssa työn alla ryijy, jonka loimen on luonut sisareni ja porukalla sitten vedettiin loimi tukille ja niisittiin se. (Ehkäpä kirjoitan talven mittaan hiukan ryijyn teostammekin). 
Jo aiemmin kesällä olimme sopineet kahden ison pihapuumme kaatamisesta, koska ne kasvavat aivan liian lähellä rakennuksia ja sähkölinjaa. Pihapuiden kaataminen saa mielen haikeaksi. On niin vaikea luopua rakkaista puuvanhuksista, ovathan ne kasvaneet Viinasillan raitilla paljon kauemmin kuin minä itse. Muistan jo lapsena niiden olleen isoja. Pihakoivusta taitoin oksan viedessäni yhdessä isän kanssa lehmiä laitumelle Ananian notkoon tai ripsuessani kärpäsiä pois äidin lypsäessä. Lapsuudessani pihakoivun pöntöissä asusti aina myös kottaraisia. Karjanpidon loputtua myös kottaraiset katosivat ja linnunpöntöt saivat uudet asukkaat. 
Pihakoivussamme kasvaa runsaasti sormipaisukarvetta (Hypogymnia physodes), mikä antaa villalle kauniin kullanruskean värin. Keräsin karvetta monta kiloa kuivumaan muurin päälle. Tarkoitukseni on värjätä sillä seuraavalla reissulla.
Viikon kohokohta oli kun pääsin ratsastamaan Ilona-tammallani kauniin harjulenkin illan jo hämärtyessä. Veimme Ilonan jo toukokuun alusta maalle kesälaitumelle viettämään kunnon hevosen elämää. On ollut hienoa katsoa, miten se nauttii olostaan isossa hevoslaumassa.