tiistai 21. toukokuuta 2013

Oppia ikä kaikki: varpuvispilän teossa

Varpuvispilää varten kuorittiin 40 ohutta, monihaaraista oksaa. Kuori irtoaa koivusta parhaiten juuri hiirenkorvien aikaan, joten vispilän teko koivunoksista on juuri nyt ajankohtaista. Kuoren irrottaminen on melko hidasta puuhaa, oppimestarini lähtikin päivänokosille siksi ajaksi, kun kuorin vispilään tarvittavat oksat. Mitä monihaaraisempia oksia, sen tuuheampi vispilästä tulee. Oksien tyvet vuollaan puukolla ohuemmiksi. 
Vispilän sitomiseen tarvitaan kolme pantaa. Parhaimmat pannat tulee haarattomista hieskoivun vesoista, kuten jo luudan teon yhteydessä kerroin. 

Varpuja laitettiin kymmenen oksan nippuihin vuorotellen pannan alta ja päältä. Näin panta jää tiukasti varpunippujen väliin.    
 Sidontavitsaksen ohut pää työnnetään vispilän kädensijan läpi sen yläpäästä.

   Vitsakseen kierretään uudelleen kierrettä ja se kiepautetaan kaksi kertaa kädensijan ympäri. 
Vitsaksen tylppä pää työnnetään molempien kierrosten alta ja solmitaan tiukasti kahteen kolmeen kertaan. Oksien päät siistitään vuolemalla tasaisiksi. Kolmas ns. valepanta pujotetaan kädensijan läpi keskimmäisen pannan yli niin, että vispilästä tulee kiinteä.
Vispilän latvus tasoitetaan oksasaksilla ja tarvittaessa siitä poistetaan kovasti ulospäin sojottavat haarat. 
Vanhanajan varpuvispilä valmiina käyttöön. 
Kotiin tullessamme autosta ulos astuessamme huumaava tuomen tuoksu tuli vastaamme, päivän aikana pellonlaidalla ja kalliolla olevat vanhat tuomet olivat avanneet kukkansa:))

20 kommenttia:

  1. Tämän postauksen luen tarkemmin huomenna, nyt lähden Espoon puolelle siskoa moikkaamaan...

    VastaaPoista
  2. Kyllä varpuvispilän tekoon tarvitaan monta vaihetta että valmis tulos on vispilä ja valmiina käyttöön otettavaksi. En tiennyt että se tehdään koivun varvuista, mutta nyt tiedän ja tekotavankin vielä. Kiitos oppitunnista. Tuomien aika on nyt ja kukat tuoksuvat niin ihanalle kesälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä vispilän teossa mukavasti aika vierähti, ilmeisesti muinoin esim paimenessa ollessa niitä tehtiin. harmi vain kun kuori irtoaa huonosti muina aikoina, nyt olisi niin paljon muutakin puuhaa;) tuomi on niin kaunis kukkiessaan ja ihana tuoksu pihamaalla.

      Poista
  3. Käden asennosta jo näkee, tässä on taitaja työssään. Hieno tulos. Ja teillä siellä jo kukkii tuomi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mestari on kuulema tehnyt 10-vuotiaana ensimmäisen varpuvispilän, silloin pannanteko ei ollut vielä onnistunut, oppi oli kuitenkin lähellä, hänen äitisä oli todella taitava risu- ja tuohitöiden tekijä. jo kaksi päivää olemme saaneet nauttia tuomen kukinnasta ja tuoksusta:))

      Poista
  4. Kävin aamulla jo luudanteon katsomassa, nyt syntyi hieno vispilä. Hienoa, että kädentaito säilyy ja saa uusia innostujia mukaan.

    Kiitos kinnostuksestasi puutarhamandalaani kohtaan. Koska kuvat siitä menivät jonnekin bittiavaruuteen, laitan ne joku päivä uudestaan :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. perinteiset kädentaidot kiinnostaa ja niistä kait mun oli alunperin tarkoitus blogissani kirjoittaakkin, olen vain tainut hurahtaa kaikkeen muuhun!
      kiva juttu jään odottelemaan:))

      Poista
  5. Hyvä, että on vielä taitajia, jotka osaavat tehdä käsillään kaikenlaista. Hienoa myös, että perinne jatkuu, kun nuoremmat saavat oppia vanhemmilta. Odotan loppujakin postauksia mielenkiinnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mestarilla ikää jo pitkälti yli 80 v, nuorempi hän sentään on kuin mamma,joka opettaa minua kehräämään! tulossa on;)

      Poista
  6. Nämä kädentaidot eivät saisi unohtua, sinä opettelit taidon ja näytit meille muillekin, hienoa! Varpuvispilät ovat kuulemma niitä parhaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. varpuvispilällä todella munatkin vatkautuu hyvin, lettutaikinan teossa oiva, entä vaniljakiisselin? monikäyttöinen, sopii myös vaikka silitettäessä kostutukseen ja huovutuksessakin kätevä:))

      Poista
  7. Kyllä saat olla onnellinen,kun sulla on opettajia näiden käsillä tekemisen taitojen teossa ja muidenkin.
    Hieno taito olisi oppia itse tekemään vaikka se luutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä olenkin siitä onnellinen Harakka ja arvostan sitä kovasti, kun nämä vanhat taitajat jaksavat ja haluavat tietojansa ja taitojansa viel opettaa. olen seurannut jo useamman vuoden erilaisia perinnetapahtumia, niissä pidetään erilaisia työnäytöksiä ja myös opetetaan näitä vanhoja työtapoja. niissä on mukavaa käydä lomalla, ota kesäohjelmaasi vaikka joku sellainen:))

      Poista
  8. Tiäkkö kuule, että mä ihan liikutuin tästä ja tosta luuta postauksista. Sulla on suuri onni, kun naapurissa asuu tämmöinen kädentaitaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kommentistasi päättelen Nettimartta, et myös sinä osaat arvostaa perinteisiä kädentaitoja ja niiden osaajia laillani:))
      Kylällä asuvat perinteisiä työtapoja osaavat ihmiset ovat jo kovin iäkkäita, osa muuttanut kirkonkylälle palvelutaloon. ei ole enää montakaan vuotta, kun kaikki tämä suurenmoinen osaaminen peittyy nurmen alle. miten surulliseksi aina tulenkaan, kun ajattelen hiljaisen tiedon häviämistä. yritän omalta osaltani olla osana tätä ketjua ja siirtää perinnetaitoja ja osaamista taas seuraaville polville. siksi olen alunperin aloittanut myös tämän blogin pitämisenkin.

      Poista
  9. Nytpä sain vastauksen muutama päivä sitten käytyyn keskusteluun. Pohdittiin nimittiäin, miten tuollainen varpuvispilä tehdään. Tai paremminkin, millaisesta koivunoksasta. Tuttu kun ihmetteli, ettei vispilää voi millään tehdä maahan pudonneista ja kuivuneista oksista. Ei tosiaankaan voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bloggailusta voi olla joskus hyötyäkin;) varpuvispilästä on tulossa kovin suosittu uudelleen, ekohenkinen keittiö ei ole "katu uskottava", jos siellä ei roiku varpuvispilää;)

      Poista
  10. Mahtavaa, että jaat perinnetietoa eteenpäin. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukavaa et jätit tassunjälkesi Tapio, poikkea toistekkin:))
      ps. mul saattaa viipyä aika kauan kommentoinnit näihin vanhoihin postauksiin, mut pyrin vastaamaan kyl aina.

      Poista