sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden viimeisenä päivänä

Havahduin hivenen liian myöhään syksyllä kukkasipulien hyötämiseen. Alunperin olin suunnitellut hyötäväni kieloja joulukukiksi. Joulukielojen hyötäminen jäi, koska mennessämme kaivamaan juuria loka-marraskuun vaihteessa, ikävä näky odotti meitä, kasvuston päälle oli ajettu siirtomaata. Vasta marraskuun lopulla käydessäni Kukkatalossa mieleeni juolahti, että voisin yrittää hyötää hyvällä alennuksella myytävistä kevään kukkasipuleista joulukukat. Kukkasipulien hyötö on mielenkiintoista ja lopulta varsin yksinkertaista, jos vain malttaa noudattaa muutamia yksinkertaisia ohjeita. Sipulit juurtuvat parhaiten viileässä ja pimeässä noin 10- 12 viikossa. Kun sipuleista on työntynyt esiin parin sentin mittainen itu, ne voi tuoda lämpimään. Koska laitoin sipulit hyötymään kovin myöhään, niin vasta muutama tulpaani on aloittamassa kukintaansa. Tulppaanien piti olla kerrottuja valkoisia, mutta sipulit ovat menneet sekaisin laatikoissa. Kyllä minulle kelpaa hyvin keltaisetkin, piristävät kummasti kukkaikkunaa nekin! Niiden takana näkyy helmililjojen tiippoja, josko ne ehtisivät kukkaan loppiaiseksi tai viimeistään anopin syntymäpäiväksi. Olisi niin hauskaa viedä itse hyödetyistä sipuleista tehty kukka-asetelma lahjaksi:))
Pihamaalle tein tänä vuonna hyvin yksinkertaiset asetelmat. Jokiahteilla syysmyrskyt ovat kaataneet muutamia isoja katajia. Mielestäni pelkät katajanoksat ovat kauniita, ne eivät kaipaa mitään muuta.
Porrashavut vähentävät hieman kuran kulkeutumista huoneelle. Tuohikoriin asettelin puolukan- ja mustikanvarpuja, yksinkertainen on kaunista. Kesällä löysin kirpparilta 2 eurolla ison lyhdyn. Siinä on hyvä polttaa isoja öljykynttilöitä. 
Näin vuodenvaihteessa poltamme kynttilöitä yötä päivää parin viikon ajan ulkolyhdyissä, joita löytyy kymmenkunta eripuolilta pihamaata.
Katajien lisäksi myös männyistä on katkennut isoja oksia. Ne ovat korvanneet perinteiset pikkukuuset pihasaunan verannan kukkalavan talvisomistuksessa. Männynoksa ja lyhty tuovat mukavaa itämaista tunnelmaa verannalle. Itämaisessa puutarhassa alunperin lyhdyt ovat valaisseet polun teehuoneelle, meillä lyhdyt valaisevat saunapolun. Sen verran täälläkin on satanut lunta, että pieni katolta pudonneista lumista koottu lumikasa on vielä sulamatta!
Kerään kesän mittaan kasveja kuivumaan eri tarkoituksiin, syötäväksi, lankojen värjäämiseen ja kuivakukiksi. Sisäeteisen nurkkapöydän kuivakukka-asetelmassa on nukkajäkkärää, mäkimeiramia, iisoppia, keltasipulin kukkia, piparminttua ja salviaa. 
Martta Wendelin- kalenterien joulukuun kalenterikuvat somistavat keittiön ilmoitustaulua. Voin sydämestäni yhtyä kalenterin takakannessa olevaan tekstiin: "Martta Wendelin maalasi suomalaisuuden sielunmaiseman, käsityksensä hyvästä elämästä. Hän kuvasi oman aikansa arvomaailmaa, ihanteita ja tunnelmia, mutta vieläkin sukupolvi toisensa jälkeen löytää hänet uudelleen. Lempeät kesäpäivät, kirkassilmäiset lapset, lumiset kirkkomatkat ja jouluenkelit ovat syvälle pirtynyttä onnen kuvastoa, jonka taika elää."  
Joka vuosi toivon joulupukilta juuri Wendelinin kalenteria lahjaksi. Olen ollut ilmeisen kiltti, koska kalenterin olen saanut lahjaksi monena jouluna, niin nytkin.
 Rakastan näitä kalentereita ja niiden antajia! 
Myös isäntä sai lahjaksi tyttäreltämme kalenterin. Miten iloinen olinkaan huomatessani Rauniopuutarhan pääseen sen kansikuvaan.

Hyvää tulevaa vuotta teille kaikille 

 Tervetuloa Uusi Vuosi 2018!





tiistai 26. joulukuuta 2017

Perheemme perinteinen Tapaninpäivän vietto

Jouluseimi kuuluu osana kotimme jouluperinteisiin. Ensimmäisen seimen rakensimme yhdessä lasten kanssa heidän ollessaan pieniä keittiön seinässä olevaan syvennykseen. Alunperin katolinen seimiperinne on onneksi levinnyt myös luterilaisen kirkon piiriin. Traditiot välittävät kulttuuriperintöä sukupolvelta toiselle ja ne yhdistävät myös ihmisiä yli kirkkokuntarajojen. 
Omassa lapsuudenkodissani ei konkreettisesti rakennettu seimeä, mutta minusta sen ajatus oli läsnä. Karjasuojaan kävellessämme äitini kertoi joulun tarinaa, pakkaslumi narskui huopikkaiden alla, sininen hetki, tähtikirkas taivas yllämme - siinä hetkessä oli läsnä yhtä aikaa joulun taikaa ja jouluyön rauhaa. Jouluna karjasuojassa oli ihan omanlaisensa tunnelma. Aamulla seimen äärellä hiljentyessäni havahduin ajatukseen, miksi minulle on niin tärkeää aina somistaa jouluna kotia oljilla. 
Jouluseimen paikaksi kodissamme on vakiintunut yläkerran aula. 

Tänään vietämme esikoisemme syntymäpäivää hyvin perinteisellä tavalla:
ruokaillen, lautapelejä pelaten ja illalla ajamme koko porukalla katsomaan
 päivänsankarin valitsemaa elokuvaa
Star Wars: The Last Jedi.


sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Jouluaatto valkenee hiljalleen

Ulkona on vielä pimeää, riisipuuro porisee hellalla, väki saa nukkua vielä hetken ennen kuin suunnistamme mummolaan perinteiselle jouluaaton vierailulle. Jouluostokset on tehty jo hyvissä ajoin. Viikolla piipahdimme Turun kauppahallissa. 
Jouluterveydykset kaukomaille lähtivät kerrankin riittävän ajoissa, jotta ehtivät jouluksi perille. Japaniin saakka lensi blogiystäväni Kankurittaren valmistama taidokas kudonnainen Joulupukin maasta. 
 Joulukukat on hankittu, kinkun korvaa tänä jouluna savustettu lammas ja joulusiivoukset tehty suurella kädellä eli nyt olen päättänyt nauttia ja rentoutua ilman turhaa joulustressiä;)

 Rauhallista Joulua!


tiistai 19. joulukuuta 2017

Laventelin tuoksu ilahdutta lumisessa puutarhassa

Viimeiset kolme viikkoa sujahti ympäripyöreitä työpäiviä tehden, joten blogi sai uinua talviunta sen aikaa. Työpaikalla oli melko hektistä, koska normaalin työmme ohella valmistauduimme muuttoon uusiin toimitiloihin. Tammikuussa aloitamme uudessa toimipisteessä. Perjantaina suljin oman työhuoneeni oven viimeistä kertaa. Uudessa toimipisteessä ei ole henkilökohtaisia työhuoneita, vaan työskentelemme avokonttorissa, kauniimmin sanottuna "hiljaisen työskentelyn tilassa". Olen jo aiemmin postannut yhdistetyn viher-työhuoneen sisustamisesta entiseen kudontahuoneeseeni. Se on nyt jo lähes valmis, välipäivinä varmaan saan järjestettyä viimeisetkin tavarat paikoilleen.  
Säidensä puolesta joulukuu on ollut vaihteleva. Onneksi on sentään ollut myös muutamia aurinkoisia päiviä. Halikonjoki virtaa edelleen vapaana, kuten itsenäisyyspäivänä ottamassani kuvassakin.  
 Helmi vaihtaa parhaillaan karvaa ja nauttii suunnattomasti lumessa piehtaroinnista. 
 Sunnuntaina nappasin kuvan laventelipenkistä. Täällä ei ole ollut vielä kovia pakkasia, joten laventelit ovat todella terhakoita ja mikä parasta
 niissä on aivan ihana tuoksu. Tänäänkin oli ihan pakko käydä niitä hiplaamassa ja tuoksuttelemassa!
Viherhuoneessa kukintavuorossa puikkokämmekkä. Sain sen naapuriltani pari vuotta sitten. Hän ei kuulema onnistu saamaan niitä kukkimaan uudelleen. Nyt se kukkii meillä eka kertaa ja ihan parahiksi jouluna. 

Rauhaisaa joulunalusviikkoa itse kullekin!

maanantai 27. marraskuuta 2017

Syksyn ensimmäinen torkkupeitto valmistui

 Syyskuun puolivälissä julistin virkkauskauden alkaneeksi klik!
Nyt 264 isoäidinneliötä on virkattu, päätelty ja yhteen ommeltu torkkupeitoksi. Kuvassa peitto on 140 cm leveällä vuoteella, mistä saa hyvän käsityksen sen koosta. Pohjavärinä käytin tummanharmaata suomenlampaan villalankaa. Väripalettiin käytin kauneimpia kasveilla ja sienillä värjäämiäni lankoja. 
Torkkupeittoa voi mainiosti käyttää myös sängynpeittona. 
Olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen:))
 Torkkupeitosta löytyy kaikki kauniit syksyn  värisävyt. 
Niistä saimme nauttia taas kerran lauantaisella kävelylenkillämme Halikonjoen ahteilla.
 Parhaillaan joki virtaa hyvin vuolaana ja vesi on todella korkealla. 
Tällä kertaa Helmikin tyytyi katselemaan rannalta koskenpauhua!
Syksynvärit inspiroivat minua myös seuraavan torkkupeiton väripaletin valinnassa.

Työ onkin jo hyvässä vauhdissa, reilut 100 palaa jo virkattuna:))

Sade ropisee ikkunaan, 
nyt on taas hyvä hetki istahtaa hetkeksi virkkaamaan:)) 

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Loppusyksyn iloja harmauden keskellä

Viikolla huomasin suureksi ilokseni toisen amatsoninliljoistani aloittelevan kukintaansa. Siirsin sen alakertaan "uuteen viherhuoneeseeni", missä sille on hieman enemmän valoa kuin yläkerrassa pohjoisikkunalla. Amarylliskasvien heimoon lukeutuva amatsoninlilja (Eucharis amazonica) on kotoisin Kolumbian vuoristosta. Nimensä se on mitä ilmeisimmin saanut Amazon joen mukaan, minkä latvaosista se on kotoisin. 
Amatsoninlilja vaatii kasvurauhan, sitä ei pidä jakaa liian usein eikä pitää liian suuressa ruukussa, jos haluaa sen kukkivan. Onnekseni naapurimme jakoi vuosi sitten omaa isoa liljaansa ja sain siitä muutaman sipulin itselleni. Amatsoninlilja on perinteinen huonekasvi, naapurimme lilja  on alunperin ainakin 1950-luvulta. Luontaisen kasvurytminsä mukaisesti amatsoninliljan pitkäruotiset kauniin kiiltävät lehdet aloittavat kasvunsa syksyllä ja samalla kukkanuput kehittyvät kesän lepokauden jälkeen. Kukat ovat puhtaan valkeat ja tuoksuvat aivan ihanalta!
Eilen toin viherhuoneeseen talvehtimaan myös yhden rosmariinin ja laventelin saunatuvalta. Sade ropisi ikkunaan koko lauantaipäivän. Koska pihahommiin ei päässyt, niin päätin puuhastella huonekasvien parissa. Olen jo pidempään etsinyt kirpputoreilta sopivaa kukkapöytää. Viime viikolla sen vihdoinkin löysin Aarresaaresta. 
Vanhasta toimistohyllystä sai hyllytasoja siirtämällä oivan kukkatason ikkunan eteen.
Aamukahvia juodessani hokasin aviisista Pirilän Kukkatalon huippuhyvän viherkasvi alen - 70%.  Pääsimme vasta illan suussa isännän kanssa käymään kaupoilla, onneksi sain vielä lähes kaikki ne kasvit, mitä olin suunnitellutkin hankkivani tarjoushintaan:))
Illan tunnelmakuva yhdistetystä viher- ja työhuoneestani.
Olen jo parin viikon ajan tuonut töistä päivittäin kassillisen kirjoja kotiin. Työpaikkani muuttaa vuoden vaihteen jälkeen uusiin toimitiloihin, missä meillä ei ole enää käytettävissä omia työhuoneita. Onneksi minulla oli mahdollista järjestää kotiin viihtyisä huone itselleni, koska minusta ei ole oikein työskentelemään "avokonttorissa", vaikka sitä kuinka mainostettaisiin meille "hiljaisena työtilana". 




sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Rentouttava viikonloppu mieliharrastusten parissa

 
Aamu valkeni poutaisena, joten heti aamupalan jälkeen lädimme lenkille Helmin kanssa. Tämä on yksi lempipaikoistani Satumetsässä. Metsänreunasta avautuu näköala yli peltojen. Nyt kun pellon ylittänyt sähkölinja on poistettu, maisema näyttää entistäkin rauhallisemmalta.
Nautin suunnattomasti näistä yhteisistä retkistä. Varhain aamulla on vielä korviahivelevän hiljaista, vain luonnon omia ääniä kuuluu satunnaisesti. Puhelimmekin isännän kanssa siitä, miten hienoa on saada asua lähellä palveluja, mutta silti lähellä luontoa.  
Eilen kävimme valokuvanäyttelyssä. Elliot Erwitt Retrospective-näyttelyssä on valokuvia 1940-luvulta vuoteen 2005. Sama näyttely on kiertänyt lukuisissa maissa, Veturitalliin se tuli Budabestistä. Salon Veturitalli järjestää tasokkaita valokuvanäyttelyitä, joten sinne kannattaa tulla kauempaakin niitä katsomaan. Näyttely on avoinna Salon taidemuseossa Veturi tallissa aina 4. helmikuuta 2018 asti. 
Olen aina pitänyt Erwittin töistä, erityisesti hänen koirakuvistaan. Kuten esittelylehtisessäkin todetaan, ne eivät ole pelkästään kuvia koirista, vaan kuvia myös ihmisistä ja ihmisyydestä. Erwittin koirakuvat ovat oivaltavia ja humoristisia, niitä katsellessa tulee aina hyvälle tuulelle. 
 Kävijöitä riitti lauantainakin, 
tuulikaapin tarrataulu ja ulko-oven pielessä oleva pylväs olivat täynnä pääsylipputarroja. 
Pihapuuhien lisäksi olen tänään ehtinyt hieman myös ompelemaan isoäidinneliöitä radion musiikkiohjelmia kuunnellen. Täällä klik postasin aiemmin torkkupeiton värimaailman suunnittelusta. Olen virkannut torkkupeittoa varten pari sataa neliötä. Kyllä tässä muutama iltapuhde kuluu, ennen kuin olen saanut ne kaikki ommeltua yhteen;)

Mukavaa viikkoa Teille kaikille omien lempi puuhienne parissa:))

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Haavet toteutuvat yksi kerrallaan

Pitkäaikainen haaveeni puutarhavajasta alkaa pikku hiljaa toteutumaan. Isäntä rakensi takapihalle aikoinaan pienen vajan läheisen moottoritien siltatyömaalta haetuista laudoista. Lautoja ja lankkuja saatiin niin paljon kolmelta eri siltatyömaalta, että niistä isäntä on rakentanut myös ulkorakennuksen rungon ja seinät pienen pihavajan lisäksi. Olen jo pitkään toivonut saavani pihavajan omaan käyttööni kokonaan. Viime kesänä sitten teimme vaihtokaupan:
Isäntä sai jo edenmenneen Heimo heppani tallin omaan käyttöönsä. 
Hän teki sinne lankkulattian kesällä ja nyt syksyn mittaan metallihyllyt.
Alkuperäinen takoitus oli, että tallista tulisi isännän työkaluvarasto ja pieni verstashuone. Koska tila on toiminut aiemmin hevostallina, sen kattoon on asennettu koneellinen ilmanvaihto, joten tila soveltuu erittäin hyvin työtilaksikin. Kuten kuvasta näkyy tila ei jäänyt ihan kokonaan isännän käyttöön, vaan yhden seinän valtasivat kangaspuuni;)
Aiemmin pihavajassa käytössäni on ollut kaksi vanhaa keittiön kaappia kukkapurkkien säilytystilana. Valkoinen kaappi on ensimmäinen isännän minulle rakentama kaappi. Tulipa mieleeni, että ihan ensimmäiseksi muutettuamme yhteen asumaan pienen mansardikattoisen talon vinttihuoneistoon  opiskeluaikoinamme, isäntä nikkaroi neljä "lundiahyllyä" pikku keittiöömme ja parisängyn. Edelleen nukumme samaisessa sängyssä ja hyllytkin ovat käytössä! Miten siis ylipäätään raaskin luopua nyt tuosta valkoisesta kaapista!? Keltaovinen kaappi purettiin -80-luvulla kotimme keittiöstä. Ne ovat palvelleet jo yli 30 vuotta kukkapurkkikaappeina pihavajassa ja edelleen olisivat hyvin palvelleet kuntonsa puolesta. Tänään päätimme kuitenkin isännän kanssa niiden palvelusvuosien täyttyneen ja purimme ne pois. 
Ennen kaatopaikkakuormaan laittamista otimme talteen kaikki saranat ja kannattimet. Niille löytyy vielä käyttöä ihan varmasti myöhemmin.
Mikä sai meidät ryhtymään moiseen hommaan? 
Siihen liittyy nuorten haaveen toteutuminen ensimmäisestä yhteisestä kodista. Olimme eilisen päivän talkoissa nuorten ostamassa kodissa. Isäntä auttoi keittiön purkamisessa ja minulle sopivin tehtävä oli tapettien irroittaminen olohuoneen seinästä. Nuoret olivat  ehtineet jo viikolla irroittamaan suurimman osan tapeteista, mutta kyllä siinä vielä minullekin hommaa piisasi. Puretut kaapistot rahdattiin meille ja tänään lajittelimme niistä kaiken käyttökelpoisen talteen ja loput isäntä vie huomenna kaatopaikalle. 
Nyt pihavajaan pääsee vuorostaan nuorten ensimmäisen kodin vanhat keittiökaapit palvelemaan kukkapurkkikaappeina. Ajatus tuntui minusta niin viehättävältä, että päädyimme vaihtamaan ne entisten tilalle;)
Helmi on ollut hieman harmissaan, kun ei päässyt mukaan remppahommiin. 
Pitkä jokivarsilenkki karahka leikkeineen kuitenkin sai Helmin taas hyvälle mielelle!
Haaveet toteutuvat  yksi kerrallaan. 
Haaveemme omasta kodista toteutui aikoinaan. Haaveeni pienestä puutarhavajasta on toteutumassa pikku hiljaa ja isännän haave omasta verstashuoneesta toteutui. Nyt nuoret ovat toteuttaneet ensimmäisen ison yhteisen haaveensa, haaveen omasta kodista. 

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Elämä on tässä ja nyt

 Täytin kesällä pyöreitä ja olin toivonut isännältä lahjaksi sorakasaa ja kottikärryjä. 
Sorakasa ilmestyikin ajallaan pihamaalle, kottikärryjä sen sijaan sain odottaa. 
 Kesällä kärräsin soraa vielä vanhoilla kottareillani, luulin jo isännän unohtaneen koko lupauksensa...

 Yllätyin iloisesti viikolla, kun keltaiset uutuuttaan hohtavat kottarit odottivat sorakasan vieressä:))
Onneksi tänään oli sen verran poutaa, että sain testata ne kuljettamalla painavia ruukkuja talvisäilöön. Kyllä näillä on hyvä kärrätä myös nuo loput sorat kompostialueen sorapolulle. 
Pelakat saavat asettua jo talvilepoon.
 Pidän niitä entisessä valjashuoneessa, mikä on riittävän viileä talvettamiseen.
Rosmariinit, timjami ja laventeli valloittivat saunatuvan pöydän. Jätin osan laventeleista ja timjameista talvehtimaan yrttipenkkeihin. Saapi nähdä sitten keväällä, miten niiden kävi. Peittelen ne vielä lehtikerroksella ennen pakkasten tuloa. Iisopit, meiramit, toisinaan myös timjamit ja laventelit ovat näin selvinneet talvesta.
Eilen oli melkoista minuuttiaikataulua ja lopulta myöhästyinkin Jekyll & HYDE musikaalista sen verran, että pääsin vasta väliajan jälkeen sisälle teatteriin. Toisaalta se ei harmittanut, koska näin ehdin käväisemään Kukkatalolla ostamassa taimia syysistutusta varten. Isäntä oli ajoissa teatterilla ja sain nopean selvityksen juonenkulusta, joten ihan mukavasti pääsin vielä perille esityksen juonesta:))
Nyt on taas mukava tulla kotiin, kun sain siistittyä porraspielen. 
Tykkään tehdä vuodenkierron mukaan asetelmia vanhalle, jäkälöityneelle puupenkille. Tällä kertaa somistin sen sinkkisoikkoon tehdyllä syysistutuksella ja kirpparilta kesällä hankkimallani lyhdyllä. Pikkuveijarit ovat unohtaneet kumpparinsa penkin alle. Iso sydänkivi ja betonilehdet kuuluvat vaki somisteisiin kesät talvet.
 
Syysistutuksissa käyttämäni sammaleet ja jäkälät kierrätän. Nämäkin ovat jo olleet viime syksyn istutuksissa, säilytän ne varastossa kuivattuna aina väliajat. 
Haravoiminen on vielä jäänyt. Toivottavasti loppuviikosta olisi sen verran poutaa, että suurimman osan lehdistä saisi koottua kateaineeksi kasvilavoihin ja kasvimaalle. Kirpparilta syyslomalla löytämäni euron peltinen kastelukannukin odottaa vielä somistamista. Sitä suunnitellessani ajatukseni ovat ihan varmasti Maurin makasiinin Maurin luona, missä Maurin sielu sitten onkin. Syyskuussa suruksemme kuulimme hänen yllättävästä kuolemastaan. Tämän rautaisen vanhan uunin osan ostin häneltä elokuussa terassipöydäksi. Se jäi viimeiseksi hankinnakseni Maurilta, mikä lisää sen tunnearvoa minulle entisestään.

Jokainen päivä on lahja.

sävelin  kuultuna
Suvi Teräsniska