sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Loppusyksyn iloja harmauden keskellä

Viikolla huomasin suureksi ilokseni toisen amatsoninliljoistani aloittelevan kukintaansa. Siirsin sen alakertaan "uuteen viherhuoneeseeni", missä sille on hieman enemmän valoa kuin yläkerrassa pohjoisikkunalla. Amarylliskasvien heimoon lukeutuva amatsoninlilja (Eucharis amazonica) on kotoisin Kolumbian vuoristosta. Nimensä se on mitä ilmeisimmin saanut Amazon joen mukaan, minkä latvaosista se on kotoisin. 
Amatsoninlilja vaatii kasvurauhan, sitä ei pidä jakaa liian usein eikä pitää liian suuressa ruukussa, jos haluaa sen kukkivan. Onnekseni naapurimme jakoi vuosi sitten omaa isoa liljaansa ja sain siitä muutaman sipulin itselleni. Amatsoninlilja on perinteinen huonekasvi, naapurimme lilja  on alunperin ainakin 1950-luvulta. Luontaisen kasvurytminsä mukaisesti amatsoninliljan pitkäruotiset kauniin kiiltävät lehdet aloittavat kasvunsa syksyllä ja samalla kukkanuput kehittyvät kesän lepokauden jälkeen. Kukat ovat puhtaan valkeat ja tuoksuvat aivan ihanalta!
Eilen toin viherhuoneeseen talvehtimaan myös yhden rosmariinin ja laventelin saunatuvalta. Sade ropisi ikkunaan koko lauantaipäivän. Koska pihahommiin ei päässyt, niin päätin puuhastella huonekasvien parissa. Olen jo pidempään etsinyt kirpputoreilta sopivaa kukkapöytää. Viime viikolla sen vihdoinkin löysin Aarresaaresta. 
Vanhasta toimistohyllystä sai hyllytasoja siirtämällä oivan kukkatason ikkunan eteen.
Aamukahvia juodessani hokasin aviisista Pirilän Kukkatalon huippuhyvän viherkasvi alen - 70%.  Pääsimme vasta illan suussa isännän kanssa käymään kaupoilla, onneksi sain vielä lähes kaikki ne kasvit, mitä olin suunnitellutkin hankkivani tarjoushintaan:))
Illan tunnelmakuva yhdistetystä viher- ja työhuoneestani.
Olen jo parin viikon ajan tuonut töistä päivittäin kassillisen kirjoja kotiin. Työpaikkani muuttaa vuoden vaihteen jälkeen uusiin toimitiloihin, missä meillä ei ole enää käytettävissä omia työhuoneita. Onneksi minulla oli mahdollista järjestää kotiin viihtyisä huone itselleni, koska minusta ei ole oikein työskentelemään "avokonttorissa", vaikka sitä kuinka mainostettaisiin meille "hiljaisena työtilana". 




sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Rentouttava viikonloppu mieliharrastusten parissa

 
Aamu valkeni poutaisena, joten heti aamupalan jälkeen lädimme lenkille Helmin kanssa. Tämä on yksi lempipaikoistani Satumetsässä. Metsänreunasta avautuu näköala yli peltojen. Nyt kun pellon ylittänyt sähkölinja on poistettu, maisema näyttää entistäkin rauhallisemmalta.
Nautin suunnattomasti näistä yhteisistä retkistä. Varhain aamulla on vielä korviahivelevän hiljaista, vain luonnon omia ääniä kuuluu satunnaisesti. Puhelimmekin isännän kanssa siitä, miten hienoa on saada asua lähellä palveluja, mutta silti lähellä luontoa.  
Eilen kävimme valokuvanäyttelyssä. Elliot Erwitt Retrospective-näyttelyssä on valokuvia 1940-luvulta vuoteen 2005. Sama näyttely on kiertänyt lukuisissa maissa, Veturitalliin se tuli Budabestistä. Salon Veturitalli järjestää tasokkaita valokuvanäyttelyitä, joten sinne kannattaa tulla kauempaakin niitä katsomaan. Näyttely on avoinna Salon taidemuseossa Veturi tallissa aina 4. helmikuuta 2018 asti. 
Olen aina pitänyt Erwittin töistä, erityisesti hänen koirakuvistaan. Kuten esittelylehtisessäkin todetaan, ne eivät ole pelkästään kuvia koirista, vaan kuvia myös ihmisistä ja ihmisyydestä. Erwittin koirakuvat ovat oivaltavia ja humoristisia, niitä katsellessa tulee aina hyvälle tuulelle. 
 Kävijöitä riitti lauantainakin, 
tuulikaapin tarrataulu ja ulko-oven pielessä oleva pylväs olivat täynnä pääsylipputarroja. 
Pihapuuhien lisäksi olen tänään ehtinyt hieman myös ompelemaan isoäidinneliöitä radion musiikkiohjelmia kuunnellen. Täällä klik postasin aiemmin torkkupeiton värimaailman suunnittelusta. Olen virkannut torkkupeittoa varten pari sataa neliötä. Kyllä tässä muutama iltapuhde kuluu, ennen kuin olen saanut ne kaikki ommeltua yhteen;)

Mukavaa viikkoa Teille kaikille omien lempi puuhienne parissa:))

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Haavet toteutuvat yksi kerrallaan

Pitkäaikainen haaveeni puutarhavajasta alkaa pikku hiljaa toteutumaan. Isäntä rakensi takapihalle aikoinaan pienen vajan läheisen moottoritien siltatyömaalta haetuista laudoista. Lautoja ja lankkuja saatiin niin paljon kolmelta eri siltatyömaalta, että niistä isäntä on rakentanut myös ulkorakennuksen rungon ja seinät pienen pihavajan lisäksi. Olen jo pitkään toivonut saavani pihavajan omaan käyttööni kokonaan. Viime kesänä sitten teimme vaihtokaupan:
Isäntä sai jo edenmenneen Heimo heppani tallin omaan käyttöönsä. 
Hän teki sinne lankkulattian kesällä ja nyt syksyn mittaan metallihyllyt.
Alkuperäinen takoitus oli, että tallista tulisi isännän työkaluvarasto ja pieni verstashuone. Koska tila on toiminut aiemmin hevostallina, sen kattoon on asennettu koneellinen ilmanvaihto, joten tila soveltuu erittäin hyvin työtilaksikin. Kuten kuvasta näkyy tila ei jäänyt ihan kokonaan isännän käyttöön, vaan yhden seinän valtasivat kangaspuuni;)
Aiemmin pihavajassa käytössäni on ollut kaksi vanhaa keittiön kaappia kukkapurkkien säilytystilana. Valkoinen kaappi on ensimmäinen isännän minulle rakentama kaappi. Tulipa mieleeni, että ihan ensimmäiseksi muutettuamme yhteen asumaan pienen mansardikattoisen talon vinttihuoneistoon  opiskeluaikoinamme, isäntä nikkaroi neljä "lundiahyllyä" pikku keittiöömme ja parisängyn. Edelleen nukumme samaisessa sängyssä ja hyllytkin ovat käytössä! Miten siis ylipäätään raaskin luopua nyt tuosta valkoisesta kaapista!? Keltaovinen kaappi purettiin -80-luvulla kotimme keittiöstä. Ne ovat palvelleet jo yli 30 vuotta kukkapurkkikaappeina pihavajassa ja edelleen olisivat hyvin palvelleet kuntonsa puolesta. Tänään päätimme kuitenkin isännän kanssa niiden palvelusvuosien täyttyneen ja purimme ne pois. 
Ennen kaatopaikkakuormaan laittamista otimme talteen kaikki saranat ja kannattimet. Niille löytyy vielä käyttöä ihan varmasti myöhemmin.
Mikä sai meidät ryhtymään moiseen hommaan? 
Siihen liittyy nuorten haaveen toteutuminen ensimmäisestä yhteisestä kodista. Olimme eilisen päivän talkoissa nuorten ostamassa kodissa. Isäntä auttoi keittiön purkamisessa ja minulle sopivin tehtävä oli tapettien irroittaminen olohuoneen seinästä. Nuoret olivat  ehtineet jo viikolla irroittamaan suurimman osan tapeteista, mutta kyllä siinä vielä minullekin hommaa piisasi. Puretut kaapistot rahdattiin meille ja tänään lajittelimme niistä kaiken käyttökelpoisen talteen ja loput isäntä vie huomenna kaatopaikalle. 
Nyt pihavajaan pääsee vuorostaan nuorten ensimmäisen kodin vanhat keittiökaapit palvelemaan kukkapurkkikaappeina. Ajatus tuntui minusta niin viehättävältä, että päädyimme vaihtamaan ne entisten tilalle;)
Helmi on ollut hieman harmissaan, kun ei päässyt mukaan remppahommiin. 
Pitkä jokivarsilenkki karahka leikkeineen kuitenkin sai Helmin taas hyvälle mielelle!
Haaveet toteutuvat  yksi kerrallaan. 
Haaveemme omasta kodista toteutui aikoinaan. Haaveeni pienestä puutarhavajasta on toteutumassa pikku hiljaa ja isännän haave omasta verstashuoneesta toteutui. Nyt nuoret ovat toteuttaneet ensimmäisen ison yhteisen haaveensa, haaveen omasta kodista. 

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Elämä on tässä ja nyt

 Täytin kesällä pyöreitä ja olin toivonut isännältä lahjaksi sorakasaa ja kottikärryjä. 
Sorakasa ilmestyikin ajallaan pihamaalle, kottikärryjä sen sijaan sain odottaa. 
 Kesällä kärräsin soraa vielä vanhoilla kottareillani, luulin jo isännän unohtaneen koko lupauksensa...

 Yllätyin iloisesti viikolla, kun keltaiset uutuuttaan hohtavat kottarit odottivat sorakasan vieressä:))
Onneksi tänään oli sen verran poutaa, että sain testata ne kuljettamalla painavia ruukkuja talvisäilöön. Kyllä näillä on hyvä kärrätä myös nuo loput sorat kompostialueen sorapolulle. 
Pelakat saavat asettua jo talvilepoon.
 Pidän niitä entisessä valjashuoneessa, mikä on riittävän viileä talvettamiseen.
Rosmariinit, timjami ja laventeli valloittivat saunatuvan pöydän. Jätin osan laventeleista ja timjameista talvehtimaan yrttipenkkeihin. Saapi nähdä sitten keväällä, miten niiden kävi. Peittelen ne vielä lehtikerroksella ennen pakkasten tuloa. Iisopit, meiramit, toisinaan myös timjamit ja laventelit ovat näin selvinneet talvesta.
Eilen oli melkoista minuuttiaikataulua ja lopulta myöhästyinkin Jekyll & HYDE musikaalista sen verran, että pääsin vasta väliajan jälkeen sisälle teatteriin. Toisaalta se ei harmittanut, koska näin ehdin käväisemään Kukkatalolla ostamassa taimia syysistutusta varten. Isäntä oli ajoissa teatterilla ja sain nopean selvityksen juonenkulusta, joten ihan mukavasti pääsin vielä perille esityksen juonesta:))
Nyt on taas mukava tulla kotiin, kun sain siistittyä porraspielen. 
Tykkään tehdä vuodenkierron mukaan asetelmia vanhalle, jäkälöityneelle puupenkille. Tällä kertaa somistin sen sinkkisoikkoon tehdyllä syysistutuksella ja kirpparilta kesällä hankkimallani lyhdyllä. Pikkuveijarit ovat unohtaneet kumpparinsa penkin alle. Iso sydänkivi ja betonilehdet kuuluvat vaki somisteisiin kesät talvet.
 
Syysistutuksissa käyttämäni sammaleet ja jäkälät kierrätän. Nämäkin ovat jo olleet viime syksyn istutuksissa, säilytän ne varastossa kuivattuna aina väliajat. 
Haravoiminen on vielä jäänyt. Toivottavasti loppuviikosta olisi sen verran poutaa, että suurimman osan lehdistä saisi koottua kateaineeksi kasvilavoihin ja kasvimaalle. Kirpparilta syyslomalla löytämäni euron peltinen kastelukannukin odottaa vielä somistamista. Sitä suunnitellessani ajatukseni ovat ihan varmasti Maurin makasiinin Maurin luona, missä Maurin sielu sitten onkin. Syyskuussa suruksemme kuulimme hänen yllättävästä kuolemastaan. Tämän rautaisen vanhan uunin osan ostin häneltä elokuussa terassipöydäksi. Se jäi viimeiseksi hankinnakseni Maurilta, mikä lisää sen tunnearvoa minulle entisestään.

Jokainen päivä on lahja.

sävelin  kuultuna
Suvi Teräsniska

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Mistä oli lomani tehty?

Onnekseni aurinko ei viettänyt yhtään vapaapäivää lomallani, vaan sain nauttia ihanista kuulaista syyspäivistä lähes koko viikon. Vanhempieni aikoinaan istuttama japanintatar (Fallopia japonica) on yksi pihamaamme myöhäisistä kukkijoista. Sen valkoiset kukat avautuvat vasta syyskuulla ja kukinta jatkuu aina pakkasten tuloon asti. Moni on luopunut varmaan japanintataresta sen voimakkaan leviämisen vuoksi ja siksi, että se luetaan nykyään sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon. Meillä japanintatar kasvaa vanhan kivijalan rajaamana. Leikkaan sitä voimakkaasti antaen vain 5- 7 varren kasvaa. Ne muodostavat kauniin sateenvarjomaisen katon kivijalassa kasvaville muille perennoille.
Ilokseni myös purppuralehtiset syyskimikit (Cimicifuga simplex, 'Atropurpurea') ehtivät aloittaa kukintansa ennen pakkasia. 
Voiko enää viehkeämpää syyskukkijaa olla?
Myös syyskimikin tuoksu on vertaansa vailla. 
Ja ennen kaikkea olen ihastunut sen upeisiin purppuranpunaisiin lehtiin. 
Vieruskaverikseen syyskimikit ovat saaneet 
kolme vaaleanpunaista virginian tädykettä (Veronica virginica), 
sekä heinäkuulta  aina pakkasiin asti kukkivan maanpeittoruusun ' The Fairy'.

 Puutarhassa puuhastelun lisäksi syyslomaan kuuluu perinteinen retki naapureiden kanssa laavulle. 
 Laavulla on ehdotomasti keitettävä nokipannukahvit ja
paistettava makkaraa, vaikka en erityisemmin makkarasta pidäkkään. Tällä kertaa retki oli erityisen mieluinen, sillä tyttäremme ajoi Kuopiosta viettämään päivää kanssamme. Laavulle Helmi ei päässyt mukaan, venematka saarelle sen kanssa ei oikein suju: Helmi ei malta pysyä veneessä, koska haluaisi vain uida koko ajan;)

Sen sijaan Isolle suolle Helmi pääsi mukaan.
 Karpalot ovat kypsyneet
 ja niitä myös löytyi mukavasti. 
 
Suolta tultuamme laitoin leivinuunissa kaalipataa, 
minkä joukkoon paistoin pannulla vielä erikseen suppilovahveroita. 
Jälkiruuaksi tein tietysti karpalokiisselin.
Ehdin myös kutomaan itselleni lapsaset lähes valmiiksi. 
Sanoisinpa, että lomani oli täydellinen, 
niin arkinen kuin se olikin!

 


maanantai 16. lokakuuta 2017

Pikku puuhastelua pihalla ja sisällä

Kaivattu syysloma alkoi lupaavasti poutaisena. Heti ensimmäisenä lomapäivänä oli ilo päästä puuhastelemaan pihamaalle edes hetkeksi. Näin syksyllä tekee onnelliseksi pienet asiat, herkät krassit
 sitkeä kuunlilja, mikä avaa viimeisiä kukintojaan lehtien jo kellastuessa,
sieltä täältä kukkapenkeistä löytyvät unikot:)) 
Etupihan syysaterit ovat nyt kauneimmillaan. 
Lämpö houkutteli kukkakärpäsetkin lentoon yöllisen sateen jälkeen.
Viikko sitten hankkimani kanervat pääsivät sulostuttamaan kompostin ikkunoita ja
 kukkasipulit mullan alle.
Sunnuntai kului kudontahuoneen tyhjentämisessä. Saimme isännän kanssa jo keväällä valmiiksi tyttärelle kutomamme ryijyn. Nyt olemme tehneet kaikille kolmelle lapsellemme Liekki ryijyn. Loimea olisi ollut jäljellä vielä neljänteen ryijyyn, mutta nyt talven aikana emme sitä ehdi tekemään ja tarvitsen huoneen muuhun tarkoitukseen. 
Huone on nyt mukavan väljä ainakin hetkisen aikaa, 
ennen kuin muutan sen etätyöhuoneekseni.
Siihen asti se saa toimia vaikka viherhuoneena!