maanantai 26. marraskuuta 2018

Helmin muistolle

 
Helmi
Alppikellon Eloisa 7.5.2007- 12.6.2018
Helmin kuolemasta on jo yli viisi kuukautta.
Tyhjä on polku kulkijan edessä.
 Helmi rakasti jokiahteita. Innokasta uimaria ei kylmäkään vesi karkoittanut.
Kauniit muistot mielessämme vaellamme isännän kanssa nyt kahden

 tuttuja reittejä. 
 Vieläkin kotiin palatessa odottaa , että 
portailla odottaisi emäntäänsä uskollinen ystävä...


Ruttojuurien kukkiessa olimme viimeisiä kertoja Helmin kanssa yhdessä lenkillä jokiahteilla. Niin paljon iloa Helmi toi elämäämme, siitä olemme hyvin kiitollisia. 




tiistai 20. marraskuuta 2018

Väri-iloittelua ja tiedonjyviä kaamoksen keskellä

Lauantaina teimme perinteisen ursalaisten syysretken Helsinkiin. Tällä kertaa kohteina oli Ilmatieteenlaitos ja  Amos Rex. Ilmatieteenlaitoksella Kumpulassa saimme kuulla mielenkiintoisen esitelmän avaruussäästä ja ilmatieteenlaitoksen uusimmista avaruusprojekteista. Ennakkotietona kuulimme myös tänään Ilmatieteen laitoksen julkaisemasta tiedotteesta liittyen Pecasus-konsortion avaruussääkeskuksen perustamisesta Ilmatieteen laitokselle Kumpulaan. Nämä Ursan retket ovat aina hyvin mielenkiintoisia ja opettavaisia vaikka minulta ihan eri alan ihmisenä suurin osa menee yli hilseen!
Ilmatieteen laitokselta suuntasimme kohti keskustaa ja Amos Rexin taidemuseota, mikä avattiin vasta elokuun lopulla. Kaikki ovat varmaan huomanneet mediasta, miten hyvän vastaanoton avajaisnäyttely on saanut. Suomessa on ennenkuulumatonta se, että ihmiset jonottavat päästäkseen taidenäyttelyyn! Kun ryhmämme näki sadanmetrin mittaisen jonon Amos Rexin edessä, niin kaikki muut päättivät mennä katsomaan Taidehalliin viimeistä viikonloppua auki olevaa David Hockneyn näyttelyä. Isännän kanssa päätimme jonottaa Amos Rexiin ja yllätykseksemme jonotusaika oli vain ½tuntia, mikä kului mukavassa jonoseurassa todella nopeasti.
Näyttelyesitteen mukaan teamLab on monialainen ryhmä, jonka perusti Toshiyuki Inoko vuonna 2001. 500-henkinen kollektiivi koostuu taiteilijoista, koodareista, insinööreistä, tietokoneanimaattoreista, matemaatikoista ja arkkitehdeistä. Ryhmä tunnetaan immersiivisistä digitaalisista installaatioista, joihin katsoja astuu sisään. Amos Rexin näyttely Massless (vailla massaa) koostuu viidestä teoksesta, jotka kokonaisuutena muodostavat immersiivisen (teoksen maailmaan uppoamisen) ja vuorovaikutteisen taidekokemuksen. 
Kuvassa olen Black Waves installaatioon "uppoutuneena". Aaltojen liike kannatteli ja tunsin ihmeellistä keveyttä, vaikka seisoinkin ihan tukevasti omin jaloin. Kokemus ei ollut lainkaan pelottava, vaikka kuvasta päätellen aallot näyttävät vyöryvän päälleni.
Syystyrskyistä sai siirtyä suoraan Graffiti Nature: Lost, Immersed and Reborn -teokseen.  Teoksessa pääsimme kulkemaan satumaisen kauniissa, unenomaisessa labyrintissä. Meitä ympäröi erilaiset olennot, perhoset, linnut, liskot, leppäkertut, delfiinit ja tuhannet toinen toistaan kauniimmat kukat.
 Kukat kukkivat katsojan seistessä paikoillaan, 
mutta hajoavat kun alkaa kävellä. 
Teos muodostaa ekosysteemin, jossa kaikki ovat toisistaan riippuvaisia ja regoivat niin sisäisiin kuin ulkoisiin ärsykkeisiin. Eläimen syödessä toisen eläimen, se moninkertaistuu. Jos eläin ei hetkeen saa syödäkseen, se  kuolee ja katoaa.
Koskemalla seiniin sai syntymään uusia olentoja.
Lintuja liitelemään, 
kukkia,
 ja aina vaan lisää kukkia. 
Perhoset lisääntyivät siellä, missä kukat kukoistivat.
Jokaisella oli mahdollista lisätä interaktiiviseen installaatioon oma eläin tai kasvi värittämällä valmiita pohjia. Piirustukset skannattiin ja hetken päästä värittämäsi olento syntyi seinälle, mistä pystyi seuraamaan sen elämää installaatiossa. 
 Kukat kuihtuivat,
 pian olin taas syysruskan ympäröimä.  
 Amos Rexin holvikaaren ja suuren kattoikkunan alla sijaitsee päänäyttelyhalli, jossa maanalainen tila ja päällä vilkkaana vilisevä kaupunki yhdistyvät. Tähän tilaan oli suunniteltu Vortex of Light Particles - installaatio. Installaatio ei ole vain sovitettu tilaan, vaan kokonaan tämän tilan muodon luoma. 
 Teoksessa veden virtaus on kohdennettu samaa pistettä kohden, 
holvikaaren kattoikkunaan. 
Näin muodostuu pyörre tilan korkeimpaan kohtaan. 
Näyttelytilan lattialle oli asetettu makuualustoja.Monet kävijät nauttivat vedenvirtaavasta liikkeestä selällään maaten. Minulle teoksesta tuli ennemminkin mieleen revontulien leiskunta. Ehkäpä siihen vaikutti osaltaan myös tutustumiskäynti Ilmatieteenlaitoksella. Teokseen oli hyvää aikaa tutustua, sillä seuraavaan reaaliaikaisesti toteutettavaan installaatioon oli melkoinen jono, koska esitykseen otettiin kerrallaan vain 30 katsojaa. 
Crows kuvataan näyttelyesitteessä vuorovaikutteiseksi digitaaliseksi tilateokseksi, joka herättää katsojassa voimakkaan tunteen ymäröivästä varisparvesta. Varikset ovat kolmijalkaisia. Itäaasialaisessa mytologiassa kolmijalkainen varis edustaa aurinkoa ja symboloi myös ohjausta. Teoksessa nämä myyttiset linnut kuitenkin ennemminkin harhauttavat katsojaa, kuin ohjaavat. Lintujen nopea liike hämärtää seinien ja lattian välistä rajaa, sekä luo illuusion tilan yhteen liukenemisesta ja painottomuudesta.
Teos ilmentää elämän syklistä luonnetta ja luonnon katoavaista kauneutta. Varikset lentävät virtuaalisessa tilassa jättäen jälkeensä valopolkuja. Lopulta linnut muuttuvat kukiksi. 
Minua hieman jänskätti aluksi osallistua tähän teokseen. Silmiini nousi kuvia Hitchcockin Linnut elokuvasta! Turhaan jännitin taas kerran. Ei pitäisi antaa liian suurta valtaa vilkkaalle mielikuvitukselleen;)
Tämänkin nautinnollisen taide-elämyksen pääsymaksu oli maksettu jo etukäteen. Innostuin hankkimaan museokortin, kun tyttäremme pyysi sellaisen itselleen. Hoksasin sen olevan itsellenikin kannattava hankinta. Voin suositella museokorttia muillekin lämpimästi. Olisi varmaan mieluinen joululahja kulttuurinälkäisille tai voisihan sen laittaa vaikka omaan joululahjalistaan;)

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

All you need is love

Katsellessani illalla taas kerran nuorten hääkuvia päätin kertoa hieman hääkukista. Olimme sopineet siitä, että osa juhlapaikalle hankittavista kukista olisi minun vastuullani. Aloitimme miniän kanssa hääkukkien suunnittelun jo viime syksynä. Nuorten toivelistalla oli valkoisia, keltaisia, oransseja, punaisia ja eri vihreän sävyisiä kukkia. Myöhemmin ykkösväriksi valikoitui viininpunainen. Miniän erityisenä toiveena oli saada valkoisia syyshortensioita pöytäasetelmiin. Syyskuussa syyshortensiat ovat jo punertuneet, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kuivata kukkavarret. Paras ajankohta kukkien keräämiseen oli elokuun alkupuolella, silloin osa kukkatertuista oli vielä nupulla. Tästä rauniopuutarhan seinustalla kasvavasta syyshortensiasta leikkasin 30 kaunista pitkää oksaa kuivumaan. Pensas oli niin valtoimenaan kukkia, ettei osan leikkaaminen vähentänyt yhtään sen kauneutta.
Piha-aitan päädyssä kasvavat kolme isoa humalasalkoa leikattiin myös kuivumaan. Sekä syyshortensia, että nämä humalat ovat vanhempieni aikoinaan istuttamat. Ajatus siitä, että näin myös sulhasen isovanhemmat ovat tavallaan läsnä hääjuhlassa, tuntui minusta erittäin hyvältä. 
Humalasalot kuivattiin tallin ylisillä. Ne olivat täynänsä kellanvihreitä käpyjä.
Pitkin kesää keräsin kukkia ja yrttejä kuivumaan. Tässä pienet kimput nukkajäkkärää ja mäkimeiramia tuvan seinällä.  
Tuvan hirrellä roikkuu kuivamassa vasemmalta lukien nukkajäkkärää, keijunkukan kukkavanoja, humalanoksa ja punaluppoja. Taustalla oikeassa reunassa, keinutuolin takaa häämöttää hieman kuivumassa olevia syyshortensian oksia. Hortensian oksista riivin kaikki lehdet pois. Laitoin kukkatertut kuivumaan vedellä noin kolmasosaan täytettyihin maljakoihin, jotta myös vielä nupuilla olevat kukinnot avautuisivat ennen kuivumistaan. 
Tuvan orren naulakossa kuivumassa mäkimeiramia ja marokonminttua.
Kanervan nippuja. 
Tuoreet kukat haimme lapsuudenkotinini pihamaalta vasta juuri ennen häitä. Syysmaksaruohot ehättivät juuri parahiksi kukkaan.
Marokonminttu innostui vielä hyvään kasvuun kesän leikkaamisen jälkeen ja sain asetelmiin myös tuoreita mintunkukkia.
Purppuralehtisistä syyskimikeistä sain miniän toivomaa viininpunaista asetelmiin. Syyskimikki kukkii vasta myöhään lokakuulla. Sen pitkät kukkavanat ovat erittäin kauniita myös jo nuppuvaiheessa. 
Kallionauhuksen lehdistä saa nopeasti tehdyksi mansetit kukkakimpuille.
Mansetteja varten leikkasin myös keijunkukan ja kuunliljan lehtiä. Keltaisessa pesuvadissa iso nippu saksankirveliä ja persiljaa. Vihreässä vadissa ruohosipulia ja mäkimeiramia. 
Rauniopuutarhan villiviinin kauniit marjat ovat hauskoja maljakossa, lehdetkin olivat saaneet jo parahiksi punaa itseensä.  
Erilaisista salaateista saa myös jännittävää lisää asetelmiin. 
Kultapallot olivat parhaassa kukassa.
Kehäkukkia kasvatin pitkän penkin. 
Auringonkukkia kävimme keräämässä tyttäreni kanssa kaupungin auringonkukkapellolta.
Lisäksi omalla kasvimaalla kasvatin isoja auringonkukkia. Takana näkyy syyskimikin kauniita helmiäismäisiä kukkavanoja.
Kanadanpiiskuista saa keveyttä asetelmiin ja syysastereista hempeyttä.
Tässä kootuna jo melkoinen valikoima erilaisia kukkia, yrttejä ja kasviksia kukka-asetelmiin. Vasemmalla muhea lehtisalatti "torni", itse pidin siitä erityisesti. Laitoin sen korkeaan kirkkaaseen lasimaljaan, valitettavasti minulla ei ole siitä yhtään kuvaa! 
Peräkärry pakattuna valmiiksi ja matka juhlapaikalle voi alkaa. 
Nuorten hääjuhla pidettiin Ruissalon kansanpuiston juhlasalissa. Tila on iso, joten sinne sopi hyvin isot näyttävät kukka-astelmat. Halusin somistaa myös hieman karua sisääntuloa. Ostin sitä varten jo keväällä kaksi isoa maksaruohoa, joita sitten hellästi kasvatin koko helteisen kesän pajukoreissa! Lisäksi hankin paljon myös kanervia, syysastereita ja koristekaaleja. 
Onneksi tila oli saatu vuokrattua koko viikonlopuksi, joten pääsimme somistamaan juhlapaikan valmiiksi jo häitä edeltävänä päivänä. Jokaiselle oli selkeästi määritelty omat vastuualueet juhlapaikan somistuksessa, joten kaikki sujui mutkattomasti. Minulla oli kunnia ja ilo tehdä kukka-asetelmia. Esiintymislavan reunalla on jo muutama valmis kukkakimppu. Sidoin varmaan yli kaksikymmentä kimppua, ihan tarkkaa lukua ei tullut lasketuksi. Vasta myöhemmin tajusin myös sen, etten ollut kuvannut kimppuja. Siihen ei olisi kertakaikkiaan ollut aikaakaan. Lattialla harson päällä näkyy humalaköynnökset. Miehet kietoivat ne kattopalkkien ympärille. 
Köynnökset olivat todella kauniit.  
Pitkä eteiskäytävä oli mainio paikka työskennellä. Näin kerralla kaikki tykötarpeeni ja kimppujen ja asetelmien teko sujui siksi näppärästi.
Juhlapaikalla oleva pieni maitolaituri inspiroi. Siitäkään minulla ei ole kuvaa valmiina, mutta tästä saa jo hieman käsitystä siitä, millainen siitä tuli. Häiden yhtenä somistusteemana oli sydämet, joten toki minun piti tuoda myös kaksi isännän tervalaudasta tekemää sydäntä maitolaiturin somisteeksi. Miniä itse oli värkännyt pitkin kesää vanhoista kirjoista sydänkoristeita. Kuvasta puuttuu mm. villiviiniköynnökset, joilla somistettiin laiturin kattoa ja valkoista seinää. 
Vain herkut uupuvat...
Myös viilenevään syysiltaan oli varauduttu...
Isoihin sinkkiastioihin oli mukava tehdä muhkeat astelmat. Auringonkukkien lisäksi käytin niissä  mm. syysastereita ja  salaatteja.

Aulan leveän ikkunalaudan somistin syötävän kauniilla kasveilla. Nämä tilaisuuteen erityisen hyvin sopivat ALL YOU NEED IS LOVE- kukkapurkit löysin Kukkatalon erikoistarjouksesta. Tässä hempeilee mansikan rönsytaimi.
Ikkunalaudan kahdessatoista kukkapurkissa oli tuoksuvia tuoreita yrttejä mm persiljaa, mäkimeiramia, piparminttua, sitruunamelissaa, ruohosipulia. Purkkien lomaan sijoittelin punasipuleita. Hääiltana laitoin vielä rukkujen väleihin tuikkuja palamaan kastehelmimaljoihin. Tämän kuvan on valokuvaaja ottanut juuri ennen kuin sulhanen näkee morsiamen ensimmäistä kertaa hääpäivän aamuna:))

Kuten jo aiemmin kerroin, en tullut kuvanneeksi kaiken touhun keskellä kukka-asetelmia hääpaikalla niitä tehdessäni. Kuvaaminen jäin myös hääjuhlan aikana, koska poikani oli esittänyt toiveen siitä, etten katselisi heidän häitään kameranlinssin läpi;)
Tässä muutamia kuvia kotipihalla otettuna häiden jälkeen. Vasta viime viikolla huomasin olleeni hyvin kiinni ajassa. Luin jostain, että tämän hetken kuumin trendi on yhdistää leikkokukkia kuivakukkiin! Kuivatut syyshortensian oksat viininpunaisten neilikoiden ja eykalyptyksenoksien kanssa oli kaunis yhdistelmä pöytämaljakoissa.



Keijunkukka kaunistaa edelleen porraspieltämme lapsuudenkotini sinkkiämpärissä.  Istutan sen vielä ennen lumien tuloa takaisin perennapenkkiin omalle paikalleen. Se sai kunniatehtävän, aivan kuten minäkin pääosin itse kasvattamillani kukilla ja yrteillä somistaa nuortemme hääjuhlaa.